"En ikinä ottaisi jo isompaa pentua"

Tuli vuosi 2020. Maaliskuussa perheeseemme tuli pieni tyttövauva 💓 Tuli koronakevät. Tuli päiviä, kun Kira lenkillä ontui, ja minulle valkeni miten hyvin pian voin olla kokonaan ilman treenaavaa koiraa. Tuli laitettua alustavaa kyselyä tulevista pentueista ja tuli vastaus, että oikeastaan täällä voisi olla kyllä sulle just sopiva pentu, joka voisi vaihtaa kotia sopivan tullessa vastaan. Tuli mietittyä, että en kai nyt voi ottaa jo puolivuotiasta pentua, sehän on jo "niin iso". Tuli käytyä pentua kuitenkin katsomassa ja.. niin meille tuli Rinkeli-koira 💓💓

 

Siis mikä juttu tää oikein on? ihmettelee ekana iltana Kira 😅

Seuraavana päivänä leikit jo luisti 💖

 

Hän on siis Dubion Rinkeli, pentu jota en olisi ikinä uskaltanut ottaa luovutusiän aikaan loppuraskaudesta mutta joka nyt sattumalta kuitenkin odotteli vielä minua ja oli hirmuisesti minun käsiin sopivan oloinen pentu. Ja Kiran velipuolen tyttö, siinäkin jo syytä kerrakseen! Kira otti pennun vastaan tosi upeasti, jo toisena päivänä leikit sujui hienosti eikä ongelmia ole ollut sen jälkeenkään. Kutsumanimen päättämisessä tosin oli suuria vaikeuksia, Rinkeli tuntui suuhun vähän pitkältä joten hänestä tuli Rimma - tai Rinkeli, tai Rinksu tai mikä nyt milloinkin sattuu suusta tulemaan. 

Rimma on kovasti samanoloinen kuin Kira, joskin tietysti ihan oma tyyppinsä mutta samallalailla perusolemus on hyvin rauhallinen. Nyt kotona vauva-arjen keskellä olen supertyytyväinen valintaani ottaa vähän isompi pentu - Rimma on jo sisäsiisti ja harrastusten ja lenkkien pariin päästään hienosti jo tänä kesänä! Lisäksi olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä rohkean ratkaisun ja ottaa justiin tämän pennun. Aika näyttää mitä saadaan aikaan mutta tykkään Rimmasta kovasti ja se on kaikista tärkeintä.  Ei tämmöisiä tilaisuuksia varmaan monesti tule vastaan mutta nyt tuli, juuri sopivasti! Ja niin tuli uusi alku taas kaikkeen 💓

Meillä ei koirat ole sohvalla - kuin korkeintaan joskus hetken vahingossa 😅