Yhtä pistettä vaille KVA ja muuta kesäistä menoa

Kaksi viikkoa toukokuisen jälkikokeen jälkeen suunnattiin seuraavaan jälkikokeeseen. Liian lähekkäin olivat kokeet, ehdottomasti, mutta olihan sitä kuitenkin lähdettävä yrittämään... Ei ole ihan surkea jäljestäjä tuo hakukoirani kuitenkaan kun jälleen tosi kuivassa ja riittävän lämpöisessä kelissä keräsi kaikki kepit upeasti matkaan :) No mutta lyhyesti: takajäljen kautta matkaan ja tosi hieno jälki taas Kiralta. Ehdittiin auton luona käydä vielä uimassa ennenkuin ajeltiin palauttamaan kepit.. Jäljeltä 168. Esineruudussa jäi harmillisesti yksi esine :( Se oli suht. lähellä oikeaa etukulmaa ja Kira oli kuulemma yhdessä kohdassa sen lähellä ja vähän sen näköinen, että saattaisi hieman olla hajulla. Valitettavasti tässä kävi minulle iso moka kun jotenkin katsoin että koira on jo reilusti ruudun ulkopuolella ja kutsuin sen pois. Voi ääääh!!! Anteeksi Kira! :( Esineet 22. 

Oma fiilis laski esineruudussa aika roimasti ja kun tottiksen osalta edellisessä kokeessa oli haasteita, niin olo ei ollut kovinkaan luottavainen. Viimeksi tekaistiin pisteiden valossa huonoin tottis ikinä mutta nyt laskettiin rimaa vielä lisää tekemällä 79 pisteen suoritus...! :O No, isoja mokia kävi matkalla. Istuminen jäi taas suorittamatta ja nyt en antanut uutta käskyä siihen. Lisäksi eteenmenossa Kira ei mennyt maahan! :O Se ehti aika pitkälle kentän päätyä kohti ennenkuin sain luvan antaa käskyn ja oli tosi tuulista. En tiedä eikö se kuulllut ekaa käskyä vai oliko vain kuriton mutta kun ei ekalla käskyllä mennyt maahan niin olikin sitten jo kentän päädyssä ja sieltä kovasti etsi palkkaansa. Näistä siis -15 pistettä. Muita mokia oli seisomisessa kummankin etujalan siirto, taas (eli kaksi askelta perään) ja estenoutojen luovutukset taas seisten ja kapulaa pureskellen. Lopputuloksena siis se harmittavin ja ärsyttävin yhtä pistettä vaille ykköstulos ja kolmoisKVA.. No mutta, näitä sattuu. Pieniä ja vähän isompiakin mokia siellä täällä niin näin vaan voi käydä :D 

Toki tuon tottiksen jälkeen oma fiilis oli kohtalaisen huono tovin aikaa. Viikko oltiin treenaamatta ja Kira kävi hierojalla. Jumeja löytyi kyllä mutta en tiedä selittikö ne noita virheitä, ainakaan pelkästään. Toki myös kaksi viikkoa kokeiden välillä oli lyhyt aika yrittää treenailla luovutuksia ja istumista yms. kuntoon. Ja alkaahan koiralla tuota koerutiinia jo olla alla, se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Nyt molemmat kokeet olivat vielä näinpäin että tottis ihan vikana väsyneillä tassuilla. Meidän jäljestyskunnolle tuo 1,5km jälki on varmasti aika rankka rupeama, tiedä sitten paljonko se painaa tässä. 

Reilu viikko jälkikokeesta käytiin Kangasalalla vepeilemässä kun olin vähän ex tempore pistänyt ilmon varalle kokeeseen ja koepaikka sitten tupsahtikin. Meillä oli vallan mukava ilta jännityksestä huolimatta, Kiran kanssa nautittiin yhdessä rennoin fiiliksin onnistumisista ja yhdessä tekemisestä ja se oli vallan tarpeeseen tullut fiilis varmasti molemmille! Että jos ei tottis nyt satu kulkemaan niin uida me sentään osataan..! :D Kaikista muista liikkeistä tuli täydet pisteet paitsi veneenhausta, jossa Kira rantautui 4m maalilinjan ohi. Alosta siis ensimmäinen ykkönen mukaan pistein 96 ja viimeistä ykköstä metsästämään sitten kohti avoa :)

Taitava vepe-tyyppi <3

Vepe-kokeen jälkeen jatkettiin viikonloppua Reija Niemisen hakukoulutuksessa Uuraisilla sangen helteisissä tunnelmissa (taisi la olla +25 ja su +26). Kiran kanssa harjoiteltiin flyingristeilyä eteenpäin, nyt päästiin lähetyksessä jopa siihen etten itse ottaisi keskilinjalla askeltakaan (huomattavasti vaikeampaa itselle kuin koiralle). Tykkään hurjasti Reijasta kouluttajana ja saatiin jälleen hyviä ajatuksia ja suuresti kaivattua lisätsemppiä! 

Sunnuntain radan jälkeen - melkoinen hiksu tuli!!

Reija totesi sunnuntaina loppupalautteessa että "onhan se vähän hyvän koiran hukkaanheittämistä jos et enää mene kokeeseen" ja tästä sisuuntuneena laitoin SM-ilmon menemään. Ei se ota jos ei annakaan ja mitä hävitään jos yritetään? Mahtavaa päästä kolmannen kerran peräkkäin SM:eihin (kop kop, siis jos koira pysyy ehjänä ja matkaan tosiaan päästään..!). Nyt on yritetty treenata laadukkaasti mutta määrältään maltillisesti tottista ja maastoja ja lopputulos sitten on mikä on. Jotenkin tuo tottiksen sukeltaminen noin paljon vei kaikki tulospaineet itseltä, yritetään nauttia nyt vaan kisasta kerrankin rennoin mielin. Ja myönnetään, kisojen parhain pala lienee se jos pääsen kahdeksi yöksi hotelliin koiran kanssa kahdestaan NUKKUMAAN...! :D 1v 4kk ilman yhtään kokonaista yötä alkaa vaatia veronsa niin että hotelliviikonloppu kuulostaa todella houkuttelevalta. :)   

Vanhusosastolta kuulumisia myös - Aatu kävi tänään hammashuollossa. Hammaskiveä oli päässyt kertymään kohtalaisesti ja se poistettiin. Iso jännitys tässä oli se, että pitääkö poskihampaita poistaa yksi kummaltakin puolelta mutta onneksi sellaiseen ei jouduttu. Ehdin pitkään ja hartaasti jo miettiä, että onko reilua kiusata vanhaa koiraa kovin isolla hammasoperaatiolla.... Aatulla ei sikäli ole mitään isompaa vaivaa mutta kaikkea pientä kremppaa jo pikkuhiljaa kyllä. Mutta siinä se sitkeästi vielä mukana porskuttaa ja on edelleen aina valmis palloleikkiin tai namien piilottamiseen tai melkein mihin vaan. Hyvä kun porskuttaa <3 

Hammashuollosta juuri kotiutunut väsynyt kaveri <3