25.6.2015

Oikeilla jäljillä - ihana koirani mun JK2!

Hakukokeen jälkeen olikin jo kiire keskittyä jälkeen ja tietenkin tottikseen, koska meille oli luvassa avoimen luokan jälkikoe Uuraisilla eilen 24.6. Tämän kokeen piti olla jo heti kevään alussa 3.5. vaan lumien vuoksi sitä jouduttiin siirtämään. Näin lyhyt väli kokeiden välissä on meille noh, ihan liian lyhyt kun treeniaika kutistui minimiin, mutta vähän ehdittiin tehdä janoja ja muutamia jälkiä onneksi kokeneempien silmien alla. Viime viikolla Kira ajoi kilometrin mittaisen jäljen 28 minuutissa huonolla motivaatiolla ehtien syödä matkalla hieman heinää, hukata jäljen ja käydä myös pissalla. Olo ei siis ollut ihan superluottavainen :D vaikka motivaatiota olikin tämän jälkeen vähän yritetty nostatella.

Tottikselle yritin ehtiä tehdä jotain mutta kun välistä vielä pyhitettiin yksi viikonloppu haun treenaamiselle kokonaan niin eihän me paljoa ehditty. Ja kyllähän se eilen sitten näkyikin.. Tottis tehtiin ensin, sitten jälki ja lopuksi iltamyöhään esineet. Tuomarina oli Minna Moisio ja jännitin tottista semmoiseen tavalliseen tapaan, en superhirveästi mutta sen verran että kädet tärisi kuitenkin, taas. Me tehtiin liikkeet ensin ja siinä kohti kun seuraaminen olisi pitänyt aloittaa, Kira vain katseli paikkamakaavaa koiraa :O joten en keksinyt muuta kuin antaa melkoisen voimakkaan seuraa-käskyn ja lähteä liikkeelle. Koira taisi tästä vähän pahastua ja oli tosi ahdistuneen tuntuinen. Koko seuruu tuntui ihan kamalalta, koira tosi alavireiseltä ja välillä se kulki minusta tosi kaukanakin. Henkilöryhmään mennessä ei nyt niin jätättänyt mutta sieltä poistuessa ehti nuuskia ryhmän ulkpuolella katoksen alla olevaa tuolia :O Ohjaajan henkinen tuska oli tässä kohti melkoinen :D Jäävät sujui tällä kertaa kaikki hienosti, mahtavaa Kira! :) Tasamaanouto oli vähän hidas, hyppy hyvä ja myös A-este sujui nyt hienosti vaikka kapula olikin taas vinossa. Eteenmenon seuruun Kira edisti mutta lähti silti tosi huonosti eikä uudella käskylläkään edennyt kuin ravilla jolkotellen. No tiesihän se, että kohta sen huudan maahan.. Paikkamakuun aikana ehdin kelata mielessäni meidän kamalan ahdistunutta suoritusta moneen kertaan läpi ja harmitti se kamala seuruu ihan hirveästi. Niin ajatuksissani siellä seisoin, että tuomarin piti kutsua minua ihan nimeltä, kun oli aika hakea koira pois :D ja siihenkin reagoin ensin vilkaisten ihmetellen koiraani ("ei Kira ole voinut nousta, miksi ne minua huutelee"). No mutta, tottis oli tehty ja tuomari ei yhtynyt näkemyksiini sen kamaluudesta.Liikevirheitä ei toki tullut kuin se eteneenmenon kaksi käskyä ja hidas jolkottelu. Saatiin tottiksesta 95 pistettä...!!


Välissä ehdittiin hetki odotella kaatosateen loppua (meidän tottisvuorolla ei satanut mutta arvostelun aikana alkoi tulla vettä ihan kunnolla) ja sitten arvottiin jäljet. Sain arvottua meille avoimen ekan jäljen ja sitten ajeltiinkin maastoon. Unohdin kysyä janoille viejältä meidän arvioidun lähtöajan mikä aiheutti kevyttä jännitystä, kun ei yhtään tiennyt paljonko on aikaa jäljellä. Sain onneksi kuitenkin suurinpiirtein kaiken valmiiksi juuri ennenkuin meitä huudeltiin janalle. Yritin tieltä näyttää Kiralle janan takamerkkiä ennen tuomarin kättelyä mutta ei se tainnut nähdä sitä, lähti nimittäin ekalla lähetyksellä tosi huonosti ja vinoon. Pyysin sen takaisin janalle ja lähetin uudestaan, nyt lähti paremmin mutta melko rauhallisesti silti. Nappasi jäljen ja se oli tietenkin takajälki mutta melko kätevästi sain mielestäni koiran käännettyä ja sitten me paineltiin metsään. :) Eka keppi nousi pian ja sen jälkeen Kira nappailikin niitä tasaiseen tahtiin. Fiilis oli ihan uskomaton, kun se nosti viidennen kepin ja tajusin ettei meiltä ole voinut jäädä yhtään vielä matkalle..! Siellä minä vain kävelin sen perässä hiljaa liinaa pidellen ja se ajoi jälkeä tosi hienosti ja nosti kaikki kepit.. Voi ihana Kira! <3 Viimeistä keppiä etsiessä tuntui että tultiin tosi pitkän matkaa ja sitten Kira bongasikin tieltä meidän auton ja mukana ketynä olleen Saijan. Jatkoi kuitenkin jälkeä itse ja mentiin hyvän pätkää vielä.. Vaan ei sitä viimeistä keppiä tahdo löytyä. En tiennyt yhtään mitä tehdä kun Kira pysähtyi ja alkoi katsella minua, joten en tehnyt yhtään mitään :D Onneksi Kira ratkoi tilanteen itse ja lähti ajamaan jälkeä taaksepäin uudestaan. Mentiin hyvän matkaa takaisinpäin kunnes se pysähtyi ja kääntyi taas ympäri. Minä vilkuilin kelloa, koska aikaa ei enää ollut tuhottomasti. Se viimeinen keppi olikin onneksi jo sitten siinä ja Kira löysi sen! Juostiin pikaisesti autolle ja ajettiin palauttamaan keppejä, jäljestysaikaa jäi vielä minuutti kun saavuttiin keppien luovutuspaikalle että kyllähän se vähän tiukille meni :D Janasta lähti 5 pistettä mutta jälkipisteisiin 165 olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tosi hieno jälki!

Esineruutu oli samassa paikassa, missä bc-kelpie-mestaruuskisoissa toukokuun lopussa ja silloin se oli tosi haastava varmasti myös tuuliolosuhteista johtuen. Nyt ei tuullut niin mistään päin joten kävelin taas ihan vasempaan reunaan lähettämään Kiran ja siirryin sitten itse hieman keskemmälle. Kira löysi melko pian ensimmäisen esineen ja palautti sen hyvin. Seuraavalle pistolle laitoin sen noin ruudun keskivaiheilta ja taas sieltä tuotiin esinettä hetken etsintöjen jälkeen. Aikaa meni vähän reilu 2min ja 2 esinettä oli löytynyt joten esineistä 30 pistettä. Aika pro-menoa! :)

Kotimatkalle päästiin lähempänä puolta yötä palkintojen jaon jälkeen. Kira teki päivän parhaan tottiksen, parhaat maastopisteet ja kokonaispistein 290 irtosi myös luokkavoitto..! Voiko tähän enää muuta sanoa kuin että ihana koirani mun <3 <3

Jatkossa Kira kisaa siis kahdessa lajissa voittaja-luokassa. :) Nyt vaihdetaan kuitenkin hetkeksi taas lajia ja kaivetaan tokoiluinto jostain (mistä lie löytyy..? :O) esille, koska parin viikon päästä meillä olisi luvassa vuorostaan tokon avoimen luokan koe ennen sääntömuutoksia. Ei jää taaskaan yhtään liikaa treeniaikaa mutta suunnitelmat alkaa tässä onneksi selkiytyä ja myös pk-tottiksen puolelle on monta jännää juttua luvassa Kiralle kesän ratoksi. Jospas syksyllä se ei tietäisi, ollaanko oikeasti kokeessa vai ei ja jospas sitten taas osattaisiin kokeissakin seurata yhtä hyvin, kuin mitä Kira oikeasti osaa. :) Niinkuin tälleen.. 

 .. ja tälleen.. <3
Kuvat Minna Sarvanne 

Ja juu, se toki vaatis sen että pystyisin itsekin kokeessa hengittämään ja olemaan edes vähän rennompi enkä ahdistuisi pienistä virheistä niin kohtuuttomasti.. ;) Bongasin toisesta koirablogista tänään tosi hienon mottolauseen: toiset tekee mitä pystyy, mutta me tehdään mitä halutaan (täältä). Niin hyvä! Tuota kohti mekin halutaan mennä!! Train harder, train smarter :)

1 kommentti: