Voihan roikkuva huuli

Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.

Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua

Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.

Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!

Pientä parannusta havaittavissa :)