Hikistä touhua mutta valiokello kilkattaa taas!

On kyllä kertakaikkisen kummallinen toukokuu, liekö koskaan tullut kesä näin äkkiä ja ollut näin lämmintä näin pitkään?! Siis meillä Suomessa :D Kauden eka koe sattui kivasti tähän helleaallon keskelle mutta onneksi kokeeseen ei sattunut ihan kuumin päivä sentään, semmoista +22 oli luvattu. Ohjelmassa oli siis jälkikoe 20.5. Uuraisilla melkein kahden vuoden tauon jälkeen (eka JK3 tehtiin 11.6.2016). Lumet lähti tosi myöhään mutta ehdittiin ennen koetta tehdä melkein 10 jälkeä kuitenkin ja tilanne näytti ihan siedettävältä. Kira oli kokenut talven aikana jonkin valaistumisen janojen JA esineruudun suhteen, mitä opuksia lie lukenut kun yhtäkkiä osasikin ne asiat, mitä yritin koko viime kauden sille opettaa... 

Metsät oli ja on edelleen kyllä aivan todella todella kuivia että tilanteeseen kuuluvalla nöyryydellä lähdettiin katsomaan, miten meidän käy. Kylläpä se kauden eka koe jännittikin kovasti! Arvoin meille jäljen numero 2, alkupään numeroa toivoinkin että päästäisiin mahdollisimman pian tositoimiin. Jana meni hienosti, eteni varmasti kohti takamerkkiä, nappasi jäljen ennen sitä ja lähti oikealle. Minä olin taas suuressa viisaudessani päättänyt että jälki lähtee vasemmalle ja jarrutin koiraa joka sitten kääntyikin vasemmalle. Tietenkin oikeasti jälki lähti oikealle ja saatiin tästä ohjaajan mokasta -7. Huoh, ehkä joskus opin?! Vaikka meidän janat on parantuneet niin noin voimakasta pidätystä Kira ei vielä kestä vaan muuttuu epävarmaksi suunnan osalta. Mutta siis ohjaajan rävellystä lukuunottamatta oli tosi kaunis jana :) Eka keppi oli pian ja nyt uusien sääntöjen myötä saa ihan luvan kanssa olla palkkaa koiralle mukana. Vettä tankkasin Kiraan joka kepillä. Kira ajoi kyllä elämänsä jäljen! Metsän kuivuudesta huolimatta se sitkeästi puksutteli kepiltä kepille tasaisen varmasti ja nyt ei kyllä tullut mitään jäljen hukkumisia kulmissa tms. Kaksi viimeistä keppiä Kira ajoi ihan vierestä mutta minäpä olin skarppina ja nekin sieltä saatiin kyytiin. 30 minuuttia ja tuossa kelissä meillä kaikki kepit taskussa!!! Ihan huikeeta! Kira osoitti taas miten sitkeä työmyyrä hän onkaan <3

Janalla. Kuva Salme Korkala

Jäljen jälkeen oli esineruudun vuoro. Siellä myös saa olla nykyään palkka mukana joten miksipä ei, tungin meidän ison tyynyn liivini alle ja eikun ruutuun. Kira teki hienosti hommia nostaen 3 ekaa esinettä varmasti. Sen jälkeen usko meinasi alkaa hieman hiipua ja olin varma että neljäs jää nostamatta. Lähetin koiran kuitenkin vielä ja hitsit, sehän nappasi neljännen esineen viime hetkillä!! 17 sekuntia jäi aikaa eli pienestä jäi kiinni mutta hyvillä mielin pääsin palkkaamaan koiran :) Kira oli ainoa koira, joka nosti kaikki 4 esinettä tuossa kokeessa. Maastosta kasassa siis 193 pistettä ja seuraavaksi suunnattiin tottikseen.

.. ja sieltä saatiinkin sitten mukavasti vikalista mukaan :O Varmasti Kiralla väsy jo painoi tassuja maastojen jälkeen mutta huh, olipas siellä kaikkea. Loppupisteet 81 ja vikalistalla oli seuraavat: liikeestä istumisessa jäi seisomaan, toisella käskyllä tippui maahan. Liikeestä seisomisessa otti kaksi askelta perääni. Tasamaanoudossa kapula jäi lähelle mutta palautti ravilla että olisi siihen nyt enemmänkin vauhtia saanut... Hyppynoudossa heitin kapulaa huonosti ja se vieri vinoon. Olisi pitänyt uusia heitto vaan enpä uusinut. Kira kopsautti menohypyllä esteeseen ja palautti kapulan esteen ohi. Ei istunut luovutuksessa toisesta käskystä huolimatta ja sama homma A-esteellä luovutuksen osalta. Sitten vielä semmoinen kummallinen juttu että Kira pureskeli kapulaa :O Ja eteenmenossa vaati toisen käskyn että lähti kunnolla etenemään.. Että juu, siinähän sitä treenattavaa!

Mutta maastojen osalta voi kyllä olla tosi tosi tyytyväinen ja se saatiin mistä haaveiltiin, ykkönen on ykkönen! Yhteensä pisteitä 274. Valiokello kilkattelee taas kovemmalla äänellä :) 

Kuva Marja Muhonen

Kuva Marja Muhonen

Vuoden 2017

- Keski-Suomen Kennelpiirin vuoden palveluskoira

- Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen vuoden palveluskoira

- Belgianpaimenkoirayhdistyksen vuoden EK-koira

- K-S Belgien vuoden palveluskoira 

.. no johan siinä yhdelle vuodelle..! 😮 Ihan huikeeta! Minun Kira 💗💖 

Uuteen Vuoteen 2018

Vuosi 2017 on paketoitu ja jotain saatiin aikaan vaikka vauvavuotta elettiinkin. Lajivalinta kaventui vain EK:hon josta kauden saavutuksina piirinmestaruus, SM-5 ja KVA. Lisäksi hankittiin kisaoikeus VEPE-kokeisiin suorittamalla SOVE pois alta. :) Koulutuksissa käytiin tammikuussa Jari Kantoluodon tottiskoulutuksessa, toukokuussa Ulla Kompan hakuleirillä, kesäkuussa Riitta Kivimäen tottispäivässä, syyskuussa Reija Niemisen hakuviikonlopussa ja vielä marraskuussa uudestaan Riitta Kivimäen opissa. Kai näillä opein pitäisi tällaisten vanhojen ja kaavoihin kangistuneidenkin vähän petrata taas menoa :D

Innokas hakurakettini toukokuussa <3

.. ja sama huikea hakutyyppi syyskuussa!

Paikkamakuutreeniä vesisateessa

Kira ei ole vielä vanhus mutta ei nuorennuorikaan enää joten jokaisesta yhteisestä harrastusvuodesta olen enemmän kuin kiitollinen <3 Toivottavasti meillä on vielä useampi edessä. Vuonna 2018 keskitytään metsäjälkeen ja toivottavasti päästään etenemään myös VEPEssä. Olettaen siis että koira pysyy kunnossa ja sitä tietenkin kaikista eniten toivon! En usko että myöskään hakutreenejä hennotaan kokonaan jättää pois ohjelmasta - vaikka Kira onkin monitoimiponi niin kyllä haku taitaisi olla hänen lajivalintansa, jos yksi pitäisi valita :) 

Aatu vanheni vuodella mutta eipä se juuri tunnu menossa näkyvän. Nuori tai nuorekas hän ei ole ollut enää vuosiin mutta tasaisen varmasti porskuttaa menemään ilman isompia murheita. Närästystä meinaa hieman olla (jota lääkitään) ja vihdoin nyt selästäkin löytyi röntgen-kuvissa se pitkään epäilty spondyloosi. Eipä se tosin mitään sikäli muuttanut, sama koira ennen ja jälkeen kuvien. Jännittävintä Aatun osalta on tälle vuodelle ollut se, että miten hän sopeutuu perhekoiran rooliin. Hyvin, onneksi :)

Ihanaa Joulua!

Aatu ja Kira laumoineen toivottavat Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2018!

TUPLAVALIO! FI KVA EK3 Kiranen!

Syyskuun koeharmituksen jälkeen huomasin että Hämeenkyrössä olisi vielä EK-koe lokakuun lopulla.. Eikun siis treeniä ja koeilmoa sinne :) Paitsi että sain vasta neljännen varasijan kokeeseen..! Voi että harmitti! Koira olisi hyvässä vedossa vaan ei enää pääse tälle kaudelle kokeeseen :( Viikko ennen koetta tuli kuitenkin jollain onnenkantamoisella tekstiviesti että paikka vapautui, tulemmeko kokeeseen! No KYLLÄ! Niinpä siis 22.10. taas pompattiin viiden aikaan aamusta tien päälle ja kohti Hämeenkyröä, vähän hullunhommaahan tämä mutta minkäs tekee :D Talvikin teki tuloaan, muutama aste aamulla pakkasta ja onneksi talvirenkaat jo alla. Olin päättänyt etukäteen että jos koira oksentaa aamulla niin menen takaisin nukkumaan mutta tällä kertaa kukaan ei onneksi ollut huonovointinen :D

Tuomarina Mikael Kallio ja Virve Köppä  (esineet ja tottis) ja taas maastoilla liikkeelle. Jäljelle saatiin nyt odotella tovi, siinä ehdittiin sopivasti kuunnella kun hirvikoirat haukkuivat molemmin puolin metsää.. Janalle lähti nyt hienosti, vauhdilla ja määrätietoisesti ja hyvin nappasi jäljen. Toki vaan eka väärään suuntaan mutta siitä huolimatta olin itse nyt janaan tyytyväinen :) Kepit nousi myös varmasti, jäljeltä 58. Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun ja se jännitti vaan kummasti taas... Kira lähti hyvin ja melkein heti alkoi tarkennella, katsoin että nostaako esinettä mutta ei, syökö se sieltä jotain..?! :O Ilmeisesti ruudussa oli pupunkakkaa jota tyyppi kävi sitten useampaankin otteeseen mutustelemassa.... Kaksi esinettä ehdittiin nostaa mutta sitten loppui aika. Keskellä ruutua olleen esineen vierestä Kira oli myös juossut muttei saanut siitä hajua ja tämä kyllä harmitti! Eikä naurattanut yhtään koiran omatoimi-piknik vielä tässä kohti :P Meitä edeltävä koira oli ripuloinut ruutuun kuulemma muutaman kerran, voi olla että tämä ja ne pupunkakat riitti nyt sotkemaan meidän työskentelyn sitten. Voihan esineruutu, vielä on pohdittavaa vaan! Esineistä nyt siis 20. 

Jatkettiin seuraavaksi hakuradalle, tasaisessa kangasmetsässä aloitin oikeasta etukulmasta johon meni hyvin ja löysi sieltä heti kotapiilosta ukon. Ilmaisu kunnossa. Sitten jatkettiin vasempaan etukulmaan, kääntyi siellä taaksepäin mutta päätin jatkaa kuitenkin eteenpäin ja laitoin uudestaan oikealle. Sieltä Kira saikin sitten jo hajun seuraavasta maalimiehestä ja paineli sinne eli kolmella pistolla rata valmis :D Nyt haukussa oli pieni tauko josta pistemenetys, haku 69. Hakuradalla onneksi tuli vähän itselle lämmin kun muuten tuntui kyllä armottoman kylmältä koepäivä. Jatkettiin tarkkuuteen jossa Kira teki nyt niin nopean suorituksen ettei siitä ehtinyt edes pisteitä vähentää. Tarkkuus 20. Vielä pudotettu ennen tottista, siellä taas huonohko seuruu (edisti enkä pysynyt koiran vierellä vaikka kuinka kipitin, oli myös väljä taas) mutta hienosti haki, pudotetusta 19. Eli maastosta 186. 

Laskeskelin että tottiksesta pitää tehdä 84 että saadaan se mitä haetaan... Kenttä oli sama, missä viimeksi keskeytettiin ja yhtä märältä näytti taas :O Jännitti mutta eihän siinä nyt auttanut kuin tulta päin! Aloitettiin liikkeillä, seuraaminen oli suurinpiirtein ok mutta lyhyen sivun pysähdyksessä ei ollut istunut (koska ällöttävän märkä kenttä), henkilöryhmässä istui lisäkäskystä. Istumiseen annoin toisen käskyn, kun näin että jäi seisomaan. Olin varma ettei istunut silti mutta iloisena yllätyksenä istui kun käännyin. :) Loput jäävät ok, seisominen varsinkin oli kuulemma ollut tosi hyvä (kun siinä ei tarvinnut laittaa tassuja lukuunottamatta ruumiinosia märälle kentälle :D), luoksetulot suurinpiirtein ok mutta ei nyt ihan parasta ikinä. Kapulatelineelle mennessä seuruu rakoili ihan kamalasti.. Tasamaanouto ok, mutta luovutti seisten. Lisäkäskyillä sain istumaan. Esteet meni onneksi paremmin, niissä luovuttikin istuen ja näistä saatiin erinomaiset. Eteenmeno oli hieno, meni reippaasti ja nopsaan maahan, tosin vaati sitten toisen käskyn noustakseen ylös. 

Ekan parin molemmat koirat lähti paikkamakuusta ja jännitin sitä että onko kenttä niin kylmä ettei Kirakaan siellä makaa... SM:ien paikkamakuu kummitteli mielessä mutta sinne se Kira kuitenkin jäi hyvin ja tarkkana kuin tikka makoili niin kauan kuin pitikin :) Ja vähän ylikin, koska taas vaati 1,5 käskyä että sain sen ylös sieltä, huoh :D Meidän arvostelu oli ensin ja kääk kun jännitti niin että melkein pyörrytti ja oksetti. Kai se oli yli 84 vai oliko, oli siellä virheitäkin kyllä ja vähän tavallista nihkeämpää menoa... Loppupisteet oli 89 ja siinä tuli kyllä riemunkiljaukset ihan pakosti, JEEEEE TUPLAVALIO KIRA! <3 <3 Kolmas kerta todensanoi ja kauden päätavoite plakkarissa, ihan mahtista :) Yhteensä pisteet siis 275. Samalla vielä luokkavoittokin kaupan päälle :)

❤️❤️

Eka keskeytetty koe

Syyskuussa suunnattiin EK-kokeeseen Hämeenkyröön koska SM:eistä ei valionarvoa vielä tippunut. Tämä oli meidän 16. PK-koe Kiran kanssa ja valitettavasti kävi niin, että myös ensimmäinen jonka jouduin keskeyttämään! :( Koeaamuna herätys koitti onnelllisesti taas ennen neljää ja jossain vaiheessa siinä aamutoimieni aikana huomasin Kiran oksentaneen. Ihmettelin sitä, mutta en jäänyt sitä sen enempää miettimään, muuten koira vaikutti ihan normaalilta ja söi aamuruoankin kyllä. Ajeltiin Kyröskoskelle jossa koe alkoi maastoilla. Jäljellä koira oli janalla aika varovainen, helppo näin jälkikäteen sanoa että varmaan huonovointinen mutta olen kyllä saanut tämän kesän treeneillä harmillista varomista janalle muutenkin. Oikeaan suuntaan päästiin kuitenkin tällä kertaa kerrasta ja kepitkin löytyi vaikka vähän tahmealta koira vaikuttikin, jälki 56. 

Seuraavaksi suunnattiin pudotettuun jossa aika huonoa seuruuta (kulki tosi kaukana minusta mutta muuten kyllä korrektisti) ja haki esineen hyvin, pudotetusta 19. Sitten esineruutuun jossa koira oli edelleen vähän tahmea mutta nosti kaikki esineet hienosti kuitenkin, esineet 30 (ja tämä muuten lämmitti mieltä kovasti!) :) Esineruudun jälkeen Kira oli oksentanut autoon ja mietin tohdinko vielä jatkaa koetta. Päätin lähteä katsomaan hakuradalle että mikä on tilanne ja Kira tietenkin paineli hakuradan suht normaalisti. Etukulmat teki taaksepäin mutta muuten ihan normaalisti töitä, hausta 68. Tarkkuus tehtiin viimeiseksi ja siinä näkyi sitten jo selvästi ettei koira ole ihan kunnossa. Oli merkannut tarkkuusesineen keskelle ruutua jo heti alkuun mutta haisteli hetken ympäriinsä ennenkuin ilmaisi esineen. Tarkkuudesta 17 eli maastosta yhteensä 190 mutta kannattaako lähteä enää tottikseen kun koira vaikuttaa hieman noivealta?! Päätin että käydään kokeilemassa kentällä, jos ei seuraa niin sitten keskeytän. Ja niinhän siinä kävi, että keskeyttää oli pakko seuraamisen jälkeen. :( Kira kyllä yritti alkuun mutta ilmeisesti oli sen verran huonovointinen ettei tottis kyllä nyt onnistunut. Kotimatkalta kävin ostamassa Promaxin ja sen saatuaan koira oli ihan normaalin oloinen jo parin tunnin jälkeen. Onneksi, ettei ollut mitään sen vakavampaa! Mutta kyllä harmitti, että piti nyt juuri tuohon hetkeen taudin osua! :( Ja harmitti kyllä myös etten aiemmin hoksannut että koira on nyt kipeä, suotta tehtiin kaikki maastot vaikka ne toki suht kevyitä suorituksia ovatkin. Vaan minkäs näille tekee!

Löytyihän se spondyloosi vihdoinkin!

Varmaan semmoiset 9 vuotta olen epäillyt että Aatulla on spondyloosi tai jotain ongelmaa ainakin selässä ja nyt se vihdoin löytyi röntgen-kuvistakin! Käytiin elokuussa lääkärissä kun Aatu nuoli takapuoltaan jatkuvasti ja yski myös kummallisesti. Noh, anaalit oli ihan kunnossa joten siihen nuoleminen ei liittynyt. Nieluun kurkattiin ja sekin oli pientä ärtymystä lukuunottamatta kunnossa, yskimisen syyksi epäiltiin närästystä (yskiminen ei ole semmoista kuivaa köh köh-yskää vaan semmoista kummallista oksentamisen kuuloista köhimistä..) ja koska takapuolen ongelmiin ei löytynyt muuta ratkaisua, päätettiin kuvata selkä vielä. Ja sieltähän se ongelma löytyi, rinta- ja lannerangan vaihtumakohdassa on luupiikki mikä todennäköisesti aiheuttaa tuntemuksia. 

Aatulla on ollut pitkään jo sellaista, että kun innostuu leikkimään niin hyvin pian sen jälkeen jää nuolemaan etujalkojensa yläosaa. Syötin Aatulle kipulääkekuurin mutta en huomannut kyllä juuri muutosta käytöksessä. Näillä mennään, sama koirahan tuo on edelleen ja varmasti selkä aiheuttaa omat juttunsa mutta hyvinpä tuo sikäli tilanteen huomioiden porskuttaa. :)