Elokuu oli enimmäkseen pyhitetty vepelle, jokusen kerran treenattiin jälkeä ja tottistakin. Elokuun vikana viikonloppuna oli Reija Niemisen tottisviikonloppu, siellä jumpattiin kahden päivän verrran tottista, mm. kapulan luovutuksia ja liikkeestä seisomista, luoksetuloja.. (kuvat Tanja Korolainen). Ihan aina Kira ei muistanut ottaa kapulaa mukaan, kuten alemmasta kuvasta näkee :D
Elokuun vikana päivänä oli myös Kiran mitalijuhlat :) Ja poika saunoi!! :D Hienoja hetkiä harrastuksessa nämä! Kiitos kaikille vieraille jotka juhlivat kanssamme ja muistivat meitä
<3
Syyskuussa jatkettiin vepellä, sain peruutuspaikan Kangasalalle kokeeseen ja 2.9. saatiin sieltä toinen AVO1-tulos pistein 97 (virhepisteet maalilinjan ohituksesta toisen veneen haussa). Vepe-kausi saatiin komeasti pakettiin kun vielä Uuraisilta napattiin viimeinen AVO1 täysillä pisteillä ja luokkavoitolla :) Ensi vuonna sitten kutsuu voittaja-luokka! :) Yritettiin loppukuusta ehtiä treenailla myös PK-juttuja..
 |
| Pätevä pulikoija <3 Kolmas AVO1 plakkarissa! |
Lokakuussa edessä oli jäljen piirinmestikset heti ekana viikonloppuna. Minulla oli koiraelämän ulkopuolella suurta surua mutta sitkeinä lähdettiin kuitenkin kokeeseen. Onnistuttiin tekemään ihan kiva tottis, ainoastaan sivulle siirtymiset oli Kiralle hankalia ja pisteitä saatiin kasaan 90. Maasto lähti mukavasti, jälki napattiin oikeaan suuntaan mutta harmittavasti meiltä jäi kaksi keppiä metsään :( Liekö Kira sitten reagoinut minun mielialaani, oliko vauhtia liikaa vai olivatko viimeistelytreenit olleet jotenkin huonoja - en tiedä, nyt vain kävi näin.. Esineruutu meni tämän jälkeen ihan penkin alle, 5 minuutissa Kira löysi YHDEN esineen..! :O Ohjaajan kisahermot oli kyllä tässä vaiheessa jo ihan pettäneet että täysin voi peiliin katsoa esineruudun osalta. Kauden vikasta PK-kokeesta ei siis ollenkaan tulosta ja valiohaaveet jäivät tältä vuodelta lunastamatta. Loppukuusta käytiin mökillä ja sieltä vielä tämä kuva - esineitä ei ehkä osata mutta Kira osaa kuitenkin kävellä vetten päällä, ei ihan joka koiran hommaa se ;)
Marras- ja joulukuussa on treenailtu harvakseltaan tottista ja jokunen maastotreeni ehdittiin vielä tuon piirinmestaruuskisan jälkeen tehdä. Käytiin kerran myös peltojäljellä ja ei ollut opit Kiralta kokonaan unohtuneet, hyvin voidaan kaivaa se laji naftaliinista kun kansallisten lajien osalta eläkepäivät koittavat. Kira on onneksi edelleen ihan hyvässä kunnossa eikä tällä hetkellä näytä olevan esteitä sille, etteikö ura ensi kesänä jatkuisi :) Siitä olen älyttömän iloinen ja kiitollinen, mahtavan monta PK-koekautta ollaan saatu treenata ja kisata!
Aatun osalta terveys ei olekaan ihan niin hyvässä jamassa :( Marraskuussa Aatulle iski äkillinen vatsatauti joka kuitenkin Promaxilla näytti helpottuvan hetkellisesti. Ulosteet jäivät kuitenkin vaihtelevasti tosi löysiksi ja väriltään keltaisiksi ja kun joulukuussa Aatu vielä sai kipukohtauksen niin lääkäriinhän tie vei sitten. Aatu kipuili voimakkaasti spondyloosin kohtaa selässään ja lisäksi näyttäisi että Aatu on menossa haiman vajaatoimintaa kohti. Verikokeissa haima-arvo oli hyvin lähellä raja-arvoa. Aatu sai maitohappobakteeri-kuurin, kipulääkettä nyt jatkuvasti ja lisäksi Lypex-ravintolisää tuohon haimavaivaan. Se onkin selvästi mahan toimintaa helpottanut, jätökset ovat palautuneet normaaleiksi ja ruoan peittely ja närppiminen ovat jääneet pois, nyt eväät taas maistuu Aatulle normaalisti. Selvästi elämän ehtoo-puolta tässä nyt kuitenkin mennään ja kokoajan punnitsen sitä, että miten kauan elämä on vielä laadukasta ja hyvää. Jossain kohti on tehtävä se päätös, milloin vanhuksen on aika päästä pois :( Surullisen lopullisia juttuja nämä.
Harmillista, että vaikka tämä vuosi sisälsi huikean saavutuksen, jää tämä 2018 kuitenkin enimmäkseen itselle mieleen surun ja menetyksen vuotena. Meidän PK-kauden tavoite oli valioitua jäljeltä ja se ei nyt kolmella kokeella sitten onnistunut :( Oikeastaan kauden ainoa hyvin mennyt koe oli SM-kisat - tosin ei siitä kai kannata olla harmissaan :) Jäljen osalta vikan ykkösen metsästys jatkuu sitten ensi vuonna. Jospas silloin olisi tuurikin vähän myöten. :) Vepe-kausi meni paremmin kun olisin edes osannut toivoa, ensi vuonna toivottavasti päästään loppukesästä starttaamaan voittaja-luokka senkin osalta. Yritän muistaa tästä vuodesta tämän hetken - Kira mitali kaulassa <3 Me tehtiin se yhdessä! <3
Onnea ja menestystä vuodelle 2019!
PS. Puhelin ei suostunut valitettavasti nyt yhteistyöhön ja siksipä koko tekstissä ei yhtään kuvaa Aatusta :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti