Palauttelua

Viime lauantaina oli tosi mukava treenipäivä Keuruulla! Vaikkei treenit menneetkään ns. täydellisesti niin hyvä päivä oli silti. Ehkä pitäisi päästä siitä ajatuksesta kokonaan yli että aina pitäisi mennä suunnitelmien mukaan ja hienosti, maastolajeissa se ei taida olla kovin realistista ja siksi toisekseen pelkistä onnistumisista koirakaan ei opi kaikkea. Ohjaajasta puhumattakaan! Ja kasvattaahan se ohjaajan luonnettakin kun välillä onnistuu ja välillä ei. ;)

Synttärisankari <3

Hakutreeneissä Kiralla oli 4 maalimiestä, jokaisesta otettiin haamu mutta viimeistä Kira ei nähnyt maaston muotojen vuoksi joten sinne lähetin ääniavulla. Pistot oli viimeistä lukuunottamatta aika kivoja (ääni ei sitä tosiaan ohjaa suoraan juoksemiseen vaan kääntyilee miten sattuu), se meni suoraan ja kovaa mutta nenä oli kyllä kiinni ja jokaisesta maalimiehestä juoksi ensin ohi ihan vierestä. Kun lähetin samasta kohtaa uudestaan niin sitten muisti jo nenääkin käyttää. Kaikki pistot oli suorapalkalla, maalimiesten mukaan käyttäytyi korrektisti piiloilla ja leikkikin ihan mukavasti. Kokonaisuudessaan ihan jees treeni vaikka alku menikin vähän säntäilyksi... Motivaatiota on tainnut kuitenkin tulla lisää tuosta päätellen ja sehän on ehdottomasti hyvä juttu! Ilmaisutreeni meni hienosti eikä siinä näemmä nyt ole muuta ongelmaa kuin rutiinin puute. Ja motivaatioon täytyy toki siinäkin kiinnittää huomiota, että pysyy hyvänä. Se kova halu saada maalimieheltä palkka, on kuitenkin ainut juttu minkä takia koira siellä piilolla jaksaa haukkua paukuttaa! Mutta treeniä vaan lisää niin hyvä siitä tulee. :)

Jälki meni lauantaina suht ok, tosin nakit joita käytin jäljellä palkkana, näkyi vähän liian selvästi ja välillä tyhjien askelien jälkeen loistava nakki sai Kiran ryntäilemään. Kokonaisuudessaan kuitenkin ok ja Kiralle alkaa hahmottua kivasti se, että jos jälki hukkuu niin sitä pitää etsiä omista jaloistaan ensin. Se on hyvä oivalllus se! :) 

Sunnuntaina mentiin sitten uudestaan jäljelle. Nyt tein jäljen lyhyemmällä ja vähemmän harittavalla askeleella. Olisi pitänyt tässä kohti hoksata helpottaa jälkeä muuten kerta rytmi muuttuu, mutta enpä tullut ajatelleeksi vaan aika pitkän jäljen tein, 3 kulmaa ja tyhjiä askelia reilusti myös. Kira teki kyllä hienosti ja kovasti töitä mutta aika pipariksi varsinkin loppujälki meni. Keskimmäinen kolmesta purkistakin jäi peltoon..! Namit kuitenkin loppui ja alkoi tulla jo hämärä joten homma piti jättää tässä kohti kesken. Koska tiistaille lupasi taas lunta, lähdettiin maanantaina vähän hätäisesti palauttavalle jäljelle. Nyt tein aika helpon ja lyhyen suoran Kiralle ajatuksena että jäisi  suht ok mieli edes molemmille ennen talvitaukoa. Nyt menikin paremmin, tosin Kira oli saanut aivan valtavan aamupalan aamulla joten ei sillä kyllä nälkä ollut. Onneksi kuitenkin kohtuullisella innolla selvitti jäljen ja siihen olen tyytyväinen! Tähän on ihan ok jättää homma jos nyt talvi tulee takaisin. Vaikken näihin viimeisimpiin jälkiin ihan täysin tyytyväinen olekaan niin koira on kuitenkin mennyt tämän kesän ja syksyn aikana jäljellä hienosti eteenpäin kun ottaa huomioon miten vähän jälkeä olen sille tehnyt! Ja ottaen vielä huomioon että tuota sopivaa askelpituutta ja -leveyttä etsin edelleen ja sikäli homma muuttuu koiralle kokoajan.. Ei ole ihan helppoa koirallekaan. Keväällä sitten jatketaan ja viedään homma sinne metsään kanssa. Ja minä opettelen tallaamaan ne jäljet oikeasti..! ;)

Treenit jatkuu nyt tästä sen verran mitä lumien kanssa pystytään tekemään. Täytyy noutoa alkaa kotona taas treenailemaan, nyt on se unohtunut leirin jälkeen kokonaan. Ja onhan tuossa tottiksessa kanssa muutenkin vielä tekemistä. Mutta suunta on oikea ja Kirassa virtaa tuntuu tällä hetkellä treeneihin riittävän oikein hyvin joten hyvillä mielin eteenpäin. :)

Aatun kanssa olen miettinyt tuota treenaamista.. Maanantaina se pääsi jäljelle mukaan etsimään sitä kadonnutta purkkia ja eilen tehtiin sisällä vähän kaukoja ja perusasentoja, mutta muuten sen kanssa ei kyllä ole harrastettu juuri ollenkaan. Aika tyytyväiseltä se silti vaikuttaa kun pääsee lenkille ja saa sohvalla rapsutuksia iltaisin vaikka aivan superinnoissaanhan se mukaankin lähtee "töihin". Katsotaan nyt mutta jos harrastaminen jatkossakin tarkoittaa sitä että vain kummankin hermot kiristyy ja iskee stressi niin antaa sitten olla. Aatu on ihan yhtä arvokas koira minulle kotityyppinäkin. <3


Tänään muuten ihana pikinokkani täyttää 1,5 vuotta. Onnea, onnea Kira-murunen, olet ihan superihana! <3